Olipas mukava päivä!Olimme paikalla ensimmäisten joukossa, joten pääsimme nauttimaan aluksi yksittäisten kavereiden seurasta. Alku innostuksen jälkeen asetuimme jälleen tarkkailijan paikalle: Arttuhan mielellään katselee ja kuuntelee. Hän ei pidä reuhuavista eikä agressiivisista kavereista: mieluummin tykästyy hienovaraisiin leideihin.

No, sitten tuli vähän jänskempi juttu! Piti mennä näyttelykehään! Eipä olla koskaan vielä oltu.  Opeteltavahan ne kaikki jutut on.  Nakit ja nappulat taskuun ja menoksi.  Ok - kävelyt meni melko mallikkaasti ilman sen kummempia hässäköitä.  Pöydällä olo ei oikein miellyttänyt- tuomarikin roplasi kovaa tahtia- : korkeutta jo 37 cm, kaula ja kuono upea, lihakset hyvässä timmissä,hammaskalusto kunnossa >>>mutta pitipä murista arvon tuomarille!!  Eipäs siitä tullut kuin viimeinen ( 4. ) sija ja muuten erinomaiseen arviointiin kommentti :vaatii vielä harjoittelua antaakseen tutkia!

No, pikku juttu- harjoittelu tekee mestarin.... Ensimmäiseksi kerraksi kokemus meille kummallekin!

Pitänee pyytää naapuria koplaamaan..

Päätimme sitten lähteä tutustumaan kaupungin vilinään näin jazz viikolla. Olimme toista kertaa kävelykadulla ja totesimme, että ehkä tarvitsisi käydä useammin. On niin paljon uusia juttuja, että tahtoo henki loppua, kun pistää vetämään taluttimessa. Ja nyt jos koskaan oli tunkua. Hengissä selvittiin ja tutustuttiin englannin kieliseen isoon kikkurakarvaiseen villakoiraankin.

Nyt vain odottelemme lauantain pihakoira-tapahtumaa. Arttu on ekaa kertaa näyttelykehässä. Saattaapi olla, että kiinnostaa toiset koirat enemmän kuin tuomarille poseeraus.

Olipas tapahtumia tällä viikonlopulla!! Lauantaina olimme Yyterin koirarannalla uimassa.  Ilma + 26 ja vesi aivan uimakelpoista. Arttu ei innolla veteen mennyt, meinasi ensin loikkia aaltojen yli, mutta lopulta jalat ei enää yltänyt pohjaa ja piti lähteä uimaan. Nähty on... osasi uida. Rannalla oli tietty kavereita..oli isoa ja pientä, mukavaa ja ärhäkkää. Kaikkia kun piti mennä tervehtimään.

Sunnuntaina oli tosi kiva päivä! Kati oli kutsunut kaikki piparipennut koolle. Aurinko paistoi ja multa pöllysi, kun kaikki viisi kirmasi ympäri pihaa. Arttu oli joukoin isoin ja Ronin perheen pikkupoika totesikin, että Arttu on jättiläinen. Niin, koko eroa kyllä edelleen oli!! Artulla vähän meni pääkin pyörälle, kun tyttöjen hajuja oli liikaa yhdelle kertaa. Onneksi tytöt oli pieniä ja vikkeliä > pääsivät paksulta patelta mukavasti karkuun!!

Kiitoksia Katille :)  Siivottavaa varmasti riitti !!

Mukava paikka juoksennella!   Muut kulkijat vielä kiinnostavat liiaksi..yksikin juoksija jähmettyi paikalleen kun pelkäsi, että puraisen. Onneksi kulkijoita hyvin vähän. Pillin kanssa on harjoiteltu luoksekutsua ja toimii hyvin. Viime kerralla seikkailin pois polulta ja taisi löytyä herkullisia linnun munia maasta:) ainakin pisti kovasti nuolemaan huulia, kun vihdoinkin maltoin lähteä eteenpäin. Ja piti vielä palata katsomaan, jäikö jotain jäljelle seuraavaan kertaan.

Kesällä väittävät paikassa olevan paljon käärmeitä! Toivotaan ,että kohtaaminen on sopuisa.

Muutaman kimalaisen kanssa on tullut jo matsi otettua. Taisi yksi päästä ikeneen pökkäämäänkin piikillään.

Antakaapa hyviä neuvoja miten koira saadaan pysymään vapaana omassa pihassa??

Alkaa mennä hermo itsellä ja varsinkin naapureilla!!    Kaikki on hallinnassa, kun ympärillä on hiljaista. Mutta kun toisella pihalla näkyy liikettä, ei Arttu nää eikä kuule mitään ,vaan syöksyy naapuriin. Samoin kun tiellä meni pikku lapsi pyörällä Arttu painoi perään huutoja kuulematta. Kotiin kyllä osasi metsäisen puiston läpi takapihalle. Onneksi ei kulkenut autoja. Niitäkään Arttu ei pelkää yhtään.